Matkaan valmistautujat

Huomenna alkaa viimeinen työrupeama rahan säästämiseksi ennen matkaa. Irtisanouduttuamme puhelinmyyntityöstä yksissä tuumin muutama viikko sitten (ja toivuttuamme tuosta herkkiä runoilijan sieluja koetelleesta, kaupannälällä ja muilla trenditermeillä silatusta kauhukokemuksesta erinäisten viinipöniköiden ja helteisten aurinkorantojen avustuksella) onnistuimme molemmat löytämään mukavia hanttihommia huolimatta työmarkkinoiden surkeasta tilasta. Pia lähtee siivoamaan tamperelaisia koteja, Tero pelastaa kaduilla maailmaa Greenpeacen liiveissä. Luulimme molemmat, että matkarahojen takia sitä olisi valmis tekemään miltei mitä tahansa, mutta olimme väärässä. Vaikka määränpäänä olisi paratiisi, on uhrauksien määrä silti rajallinen ja tässä tapauksessa raja kulki suurin piirtein "tarpeiden luomisen" ja riistolta löyhkäävien myyntilauseiden välissä. Tuon kokemuksen jälkeen mikä tahansa tuntuu mukavalta työltä, joten tulevia työpäiviä odotellaankin melkein ylenpalttisella innolla. Ja mikä tärkeintä, matkakassa karttuu sittenkin.

Kuluneisiin viikkoihin on toki kuulunut paljon muutakin kuin pohjarusketuksen ja jomottavan krapulatilan hankkimista, nimittäin monenmoisia hankintoja ja matkajärjestelyjä. Tero on hoitanut kaikki hankinnat melkein omatoimisesti, koska Pia ei voi koskaan elämässä toimia tarpeeksi aikaisin. Jos aikaa on kaksi kuukautta, miksi kiirehtiä, ajattelee Pia, mutta onneksi Tero tietää (tällä kertaa) paremmin. Teroa omatoimisuus ei ole haitannut, koska jos Piaa liika suunnittelu ahdistaa, on se Teron mielestä taas järjettömän mukavaa. Niinpä asiat alkavat olemaan kutakuinkin kunnossa. Pitkän matkan suunnittelu pitää opaskirjojen mukaan aloittaa mielellään jo puoli vuotta aiemmin ja näin on tehty. Viimeisen kuukauden aikana on hoidettu suurimmat (ja samalla kalleimmat) hankinnat, joihin kuuluu mm.

- Rinkat (laadusta ei tingitty, koska reissun aikana ne luultavasti kasvavat selkäämme kiinni)
- Rahavyöt
- Lääkevarasto
- Ompelutarvikkeita
- Mp3-soitin pitkille junamatkoille
- Veden- ja iskunkestävä kännykkä
- Feikkilompakot (Europehousen alennuslaarista, pääkallokuviolla, menee varmasti läpi mahdollisessa ryöstötilanteessa..)
- Point it-kirja
- Perussälää: muun muassa jeesusteippiä, nippusiteitä, pari munalukkoa avaimineen, minigrip-pusseja, kattokoukkuja jne.
- Moskiittoverkko
- Moskiittomyrkkyä
- Kestäviä vaatteita (mm. shortsit, vaaleata pellavaa, muutamat parit sukkia ja alusvaatteita)
- Erisanin koko vartalon pesupyyhkeitä (edelleen niille pitkille junamatkoille)
- Rokotukset (japanin aivokuume, hepatiitit, keltakuume, lavantauti (pillerit) ja tietenkin malarian estolääkitys)
- Matkavakuutukset (sitä ei uskoisi, kuinka surkeita vakuutuksia on tarjolla reissaajille, jotka ovat reissullaan kauemmin kuin 3 kuukautta..)
- Uusi passi Pialle (välttyi täpärästi antamasta sormenjälkiä, jee!)
- Hampaat kuntoon (paikkausta ja vedettyjä viisaudenhampaita, eipä ala sitten reissussa vaivaamaan)
- Viisumihakemukset
- Majapaikat (Irkutskissa meitä kestitsee mukavan oloinen aviopari, lisätiedusteluja lähetetään tuleviin määränpäihin koko ajan)
- Hyvä kunto (paljon kävelyä, uimista ja pyöräilyä)
- Eri kielten perussanaston ja fraasien opettelu

(Plus ennen tätä kaikkea: irtisanottu asunto, hylätyt työpaikat, huonekaluille varasto [joka on erään vanhan poliisitalon putka, ovatpahan meidän halvat kirpputoritavaramme ainakin hyvässä turvassa] lemmikkipupuille hoitopaikka, alivuokrattu opiskelijasolu, jänskät "mitä vaan tänne nyt"- työpaikat, lykätyt ja keskeytetyt opinnot, tuhannet selkänahasta [toisinaan myös mielenterveydestä] puristetut ja säästetyt eurot, odottaminen, epäilyksestä kärsimättömyyden kautta innostukseen vaihtuvat mielialat.)

Em. listaa kirjoittaessa hiipi mieleen epäilys, josko tässä kuitenkin ollaan vähän liioittelemassa. Asuvathan ne paikallisetkin ihmiset siellä, eikä heilläkään aina ole jeesusteippiä käden ulottuvilla. Rokotuksista ja muista länsimaisten turistien hömpsötyksistä puhumattakaan. Mutta sitten taas, jos rinkka hajoaa jollain vuoristopolulla, sitä saattaa olla ihan kiitollinen itselleen siitä, että matkavalmisteluissa tuli vähän ylireagoitua. Tai jos käy se muutaman prosentin huono tsäkä ja sattuu saamaan aivokuumeen, voi ilman rokotusta vähän jännittää kun odottelee halvaantumista tai kuolemaa. Jos elämä ja eritoten edellinen vuosi teatterissa on meille jotain opettanut, niin ainakin sen, että kaikkien suurten elämysten takana on aina rulla jeesusteippiä ja suunnitelma katastrofien varalta. Eli ehkä liian hyvin ei voi valmistautua koskaan. Aika on pitkä ja mitä vain voi sattua.

Lähtöpäivään on enää puolitoista kuukautta. Tänä vuonna ei sitten tulekaan syksy!

ÄN-YY-TEE NYT!

Tämä on reissublogimme, jota on tarkoitus päivittää epäsäännöllisen säännöllisesti aina kun internetyhteys meidät reissullamme kohtaa. Kuvia, tarinoita ja kuulumisia tutuille ja tuntemattomille!

Reissaajat (niille, jotka eivät meitä vielä tunne ja kertausta niille, jotka tuntevat):

Pia Autero 26 vuotta
Kroonisesta eksistentiaalikriisistä kärsivä humanististen tieteiden kandidaatti, opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä, naistutkimusta ja suomen kieltä, aloittaa opinnot kulttuuripolitiikan maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2010. On aina ollut sitä mieltä, että akateemiset tutkinnot ovat täysin hyödyttömiä, mutta on liiaksi vieraantunut todellisuudesta opiskellakseen mitään hyödyllisempää, ja liiaksi pelkuri ollakseen opiskelematta mitään. Ammatiltaan siis ei-mikään, tehnyt työkseen muun muassa kuiskaamista ja ovien avaamista. Ei tiedä, kuka on ja mitä haluaa, mutta tietää, ettei halua sitä mitä pitäisi haluta. Kaipaa useimmiten aina pois sieltä missä kulloinkin on ja lähdettyään kaipaa sinne takaisin. Harrastaa lukemista, kirjoittamista, juoksemista, uimista ja elokuvia. Viherpunainen feministi, pasifisti ja idealisti. Ei syö mitään, mitä ei pysty itse tappamaan. Voi tappaa kalan, ainakin terävällä veitsellä. Ei tykkää keskiluokkaisista unelmista, normeista, statuksista ja materialismista, eikä niihin kritiikittömästi tarrautuvista tylsistä ihmisistä. Mutta tykkää silti rintamamiestaloista ja vanhoista omenapuista. Erityisesti tykkää omituisista ihmisistä ja tilanteista, mustasta huumorista, itsetutkiskelusta, hyvistä kirjoista ja elokuvista, järjettömistä elämänvalinnoista, huonosta käytöksestä ja itsepäisistä eläimistä. Haaveilee esikoisromaanista, omavaraistaloudesta ja kapitalistisen hyvinvointiyhteiskunnan tuhosta. Voisi helposti luopua kaikesta paitsi miehestään ja kirjoittamisesta.

Tero Autero 31 vuotta
Ikuinen markkinointimerkonomi. Titteli peräisin vuodelta 1996, jonka jälkeen tehnyt töitä valokuvalaboranttina, postinkantajana, tutkimushaastattelijana ja näyttelijänä. Aloitti näyttelemisen 11-vuotiaana, alkoi saada siitä epäsäännöllisiä tuloja 21-vuotiaana, ja ihkaoikeaa kuukausipalkkaa 29-vuotiaana, jolloin aloitti Stadian teatteri-ilmaisun ohjaajalinjan pakollisen työharjoittelun. Teroa ei enää sen koommin nähty koulun penkillä, ja TIO-titteli jäi näin ollen hankkimatta. Näyteltyään kaksi vuotta kieltäytyi myös näyttelijänpestin jatkosopimuksesta. Askeltaessaan viimeistä kertaa kaupunginteatterin pihalta Teron kerrotaan mutisseen jotakin unelmien toteuttamisesta ennen, kuin huomaa muuntuneensa akselirasvaksi koneeseen, jonka ei soisi edes käyvän. Tuo vapaudenkaipuuksikin (tai erheellisesti yhteiskunnallisen vastuun pakoiluksi) kutsuttu ilmiö onkin yhä useammin saanut Teron irrottamaan otteensa ruorista ja huudahtamaan: "Te voimakkaat merivirrat ja te aina niin arvaamattomat tuulet, ottakaa minut, ja viekää minut minne tahdotte!" Tero on siis em. konetta palvelemaan opetetun järkensä sijaan alkanut kuunnella yhä vapaana pysynyttä sydäntään. Tero rakastaa vaimoaan, jonka myötävaikutuksesta näkee maailman entistäkin suvaitsevammin, vihreämmin ja tiedostavammin. Sen lisäksi, että Tero haluaisi lukea enemmän kirjoja, kuin lukee, hän piirtelee mielellään karikatyyrejä, harrastaa rullaluistelua, uimista, elokuvia sekä ennen kaikkea säveltämistä, sanoittamista, laulamista ja kitaransoittoa, ja toivookin tämän combon eräänä päivänä tuovan perheensä leivän päälle juustoa, tuli itse leipä sitten näyttelijäntyöstä tai postin kiikuttamisesta. Tero on pohjimmiltaan huoleton, huumoria rakastava, joidenkin silmissä oudohko miekkonen. Sen sijaan, että olisi vapaa, ilman vaimonsa olemassaoloa Tero tällä hetkellä korkeintaan harkitsisi vapaudesta kertovan biisin tekemistä - eikä lopulta edes löytäisi sanoja.

Aviopari, tapasivat Tampereen rautatieasemalla kesällä 2007 (mikäpä olisikaan sopivampaa kuin jatkaa yhteistä matkaa kaikilla maailman rautateillä), jonka jälkeen asuneet yhdessä ja erikseen Imatralla, Tampereella, Lappajärvellä, Kokkolassa ja taas Tampereella. Yhteinen säästötili matkaa varten avattiin kolme päivää ensitapaamisen jälkeen (sitä ennen mentiin kihloihin).

Tänään: Tampere. Alivuokrattu asunto ja hanttihommia.
Huomenna: (lähtöpäivä17.8.2009) Suomi-Venäjä-Mongolia-Kiina-Vietnam-Laos-Kambodza-Thaimaa-Myanmar-Malesia-Indonesia-Australia (odotettavissa suuria ja perusteellisia muutoksia matkamme edetessä, mutta tässä alustavat päämäärät.) Matkaa tehdään pääasiassa junalla, bussilla ja laivalla, lentokoneeseen astutaan vain hätätapauksessa. Matkamme starttaa legendaarisella Trans-Siperian reitillä, mutta jatkuu Pekingistä rataa pitkin niin pitkään kuin rahat ja muut rahkeet riittävät. Majoittua yritämme mahdollisimman usein paikallisten, vieraanvaraisten ihmisten luona haaveenamme päästä tutustumaan paikalliseen elämään ja kulttuuriin vähän perinteistä turistia lähemmin. Meitä eivät siis kiinnosta viiden tähden hotellit tai länsimaisen kulttuurin raiskaamat aurinkorannat, vaan ihmiset, luonto ja vieraiden kulttuurien ilmiöt. Matkamme tavoite ei ole nautinto vaan seikkailu, joten monenlaista huvia ja huvittomuutta lienee odotettavissa. Arvioitu matkallaoloaika: 6 kuukautta (+ - 1kk).

Tässäpä rataverkostoa, jota pitkin reissaamme: