Reissaajat (niille, jotka eivät meitä vielä tunne ja kertausta niille, jotka tuntevat):
Pia Autero 26 vuotta
Kroonisesta eksistentiaalikriisistä kärsivä humanististen tieteiden kandidaatti, opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä, naistutkimusta ja suomen kieltä, aloittaa opinnot kulttuuripolitiikan maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2010. On aina ollut sitä mieltä, että akateemiset tutkinnot ovat täysin hyödyttömiä, mutta on liiaksi vieraantunut todellisuudesta opiskellakseen mitään hyödyllisempää, ja liiaksi pelkuri ollakseen opiskelematta mitään. Ammatiltaan siis ei-mikään, tehnyt työkseen muun muassa kuiskaamista ja ovien avaamista. Ei tiedä, kuka on ja mitä haluaa, mutta tietää, ettei halua sitä mitä pitäisi haluta. Kaipaa useimmiten aina pois sieltä missä kulloinkin on ja lähdettyään kaipaa sinne takaisin. Harrastaa lukemista, kirjoittamista, juoksemista, uimista ja elokuvia. Viherpunainen feministi, pasifisti ja idealisti. Ei syö mitään, mitä ei pysty itse tappamaan. Voi tappaa kalan, ainakin terävällä veitsellä. Ei tykkää keskiluokkaisista unelmista, normeista, statuksista ja materialismista, eikä niihin kritiikittömästi tarrautuvista tylsistä ihmisistä. Mutta tykkää silti rintamamiestaloista ja vanhoista omenapuista. Erityisesti tykkää omituisista ihmisistä ja tilanteista, mustasta huumorista, itsetutkiskelusta, hyvistä kirjoista ja elokuvista, järjettömistä elämänvalinnoista, huonosta käytöksestä ja itsepäisistä eläimistä. Haaveilee esikoisromaanista, omavaraistaloudesta ja kapitalistisen hyvinvointiyhteiskunnan tuhosta. Voisi helposti luopua kaikesta paitsi miehestään ja kirjoittamisesta.
Tero Autero 31 vuotta
Ikuinen markkinointimerkonomi. Titteli peräisin vuodelta 1996, jonka jälkeen tehnyt töitä valokuvalaboranttina, postinkantajana, tutkimushaastattelijana ja näyttelijänä. Aloitti näyttelemisen 11-vuotiaana, alkoi saada siitä epäsäännöllisiä tuloja 21-vuotiaana, ja ihkaoikeaa kuukausipalkkaa 29-vuotiaana, jolloin aloitti Stadian teatteri-ilmaisun ohjaajalinjan pakollisen työharjoittelun. Teroa ei enää sen koommin nähty koulun penkillä, ja TIO-titteli jäi näin ollen hankkimatta. Näyteltyään kaksi vuotta kieltäytyi myös näyttelijänpestin jatkosopimuksesta. Askeltaessaan viimeistä kertaa kaupunginteatterin pihalta Teron kerrotaan mutisseen jotakin unelmien toteuttamisesta ennen, kuin huomaa muuntuneensa akselirasvaksi koneeseen, jonka ei soisi edes käyvän. Tuo vapaudenkaipuuksikin (tai erheellisesti yhteiskunnallisen vastuun pakoiluksi) kutsuttu ilmiö onkin yhä useammin saanut Teron irrottamaan otteensa ruorista ja huudahtamaan: "Te voimakkaat merivirrat ja te aina niin arvaamattomat tuulet, ottakaa minut, ja viekää minut minne tahdotte!" Tero on siis em. konetta palvelemaan opetetun järkensä sijaan alkanut kuunnella yhä vapaana pysynyttä sydäntään. Tero rakastaa vaimoaan, jonka myötävaikutuksesta näkee maailman entistäkin suvaitsevammin, vihreämmin ja tiedostavammin. Sen lisäksi, että Tero haluaisi lukea enemmän kirjoja, kuin lukee, hän piirtelee mielellään karikatyyrejä, harrastaa rullaluistelua, uimista, elokuvia sekä ennen kaikkea säveltämistä, sanoittamista, laulamista ja kitaransoittoa, ja toivookin tämän combon eräänä päivänä tuovan perheensä leivän päälle juustoa, tuli itse leipä sitten näyttelijäntyöstä tai postin kiikuttamisesta. Tero on pohjimmiltaan huoleton, huumoria rakastava, joidenkin silmissä oudohko miekkonen. Sen sijaan, että olisi vapaa, ilman vaimonsa olemassaoloa Tero tällä hetkellä korkeintaan harkitsisi vapaudesta kertovan biisin tekemistä - eikä lopulta edes löytäisi sanoja.
Aviopari, tapasivat Tampereen rautatieasemalla kesällä 2007 (mikäpä olisikaan sopivampaa kuin jatkaa yhteistä matkaa kaikilla maailman rautateillä), jonka jälkeen asuneet yhdessä ja erikseen Imatralla, Tampereella, Lappajärvellä, Kokkolassa ja taas Tampereella. Yhteinen säästötili matkaa varten avattiin kolme päivää ensitapaamisen jälkeen (sitä ennen mentiin kihloihin).
Tänään: Tampere. Alivuokrattu asunto ja hanttihommia.
Huomenna: (lähtöpäivä17.8.2009) Suomi-Venäjä-Mongolia-Kiina-Vietnam-Laos-Kambodza-Thaimaa-Myanmar-Malesia-Indonesia-Australia (odotettavissa suuria ja perusteellisia muutoksia matkamme edetessä, mutta tässä alustavat päämäärät.) Matkaa tehdään pääasiassa junalla, bussilla ja laivalla, lentokoneeseen astutaan vain hätätapauksessa. Matkamme starttaa legendaarisella Trans-Siperian reitillä, mutta jatkuu Pekingistä rataa pitkin niin pitkään kuin rahat ja muut rahkeet riittävät. Majoittua yritämme mahdollisimman usein paikallisten, vieraanvaraisten ihmisten luona haaveenamme päästä tutustumaan paikalliseen elämään ja kulttuuriin vähän perinteistä turistia lähemmin. Meitä eivät siis kiinnosta viiden tähden hotellit tai länsimaisen kulttuurin raiskaamat aurinkorannat, vaan ihmiset, luonto ja vieraiden kulttuurien ilmiöt. Matkamme tavoite ei ole nautinto vaan seikkailu, joten monenlaista huvia ja huvittomuutta lienee odotettavissa. Arvioitu matkallaoloaika: 6 kuukautta (+ - 1kk).
Tässäpä rataverkostoa, jota pitkin reissaamme:
Kuulostaa mielettömän jännältä ja mahtavalta reissulta! Kiva kun päivitätte tänne matka kuulumisia, niin voidaan täällä Pohjolassa synkkinä syys- ja talvi iltoina sitten niitä lueskella ja mielikuva matkailla teidän kanssa :)sekä tiedetään missäpäin maailmaa meette ja että kaikki on kunnossa..eikä tässä muu mua huolestuta kun Pian yliherkkä vatsa :D (Ruotsin reissukin kerran otti koville ;)) Mutta toivottavasti pysytte terveinä ja kaikki menee oikein mahtavasti, ottakaa mahdollisimman paljon valokuvia! Hyvää matkaa! Nähdään sitten keväällä taas jossain kaupungissa :)Iso hali
VastaaPoista-Mira-