“No drugs, and smoking only in the smoking zone” (Chiang Mai 27.- 29.1. & Pai 29.- 31.1.)

(Otsikkoa klikkaamalla kuvakansioon)
Kuvia Paista: http://s639.photobucket.com/albums/uu114/kauaspoies/Thaimaa/Thaimaa-Pai/

Laosista lahdimme 26.1. veneella joen poikki ja hopsista vaan, noin minuutin matkan jalkeen olimme Thaimaan puolella. Edellisena iltana olimme katselleet joen toisella puolella vilkkuvia valoja ja miettineet, etta mikahan se siella meita Thaimaan ensikertalaisia oikein odottaa. Yleensa aasianneitsyet matkaavat aina ensin Thaimaahan, koska se on helpoin maa matkustaa. Me sen sijaan olimme rampineet tiemme sinne vastakkaisesta suunnasta. Jos Laosissa koimme matkustamisen ja olemisen helpoksi, mika lollimisen paratiisi meita Thaimaassa mahtoi odottaa?
Thaimaan puolella meilta mitattiin lampo (luotettavan tarkat 35,2 molemmilla), mutta kukaan ei sen kummemmin vaivautunut tarkastamaan laukkujamme. Myohemmin kuulimmekin, etta joki toimii melkoisena salakuljetusvaylana, eika ihme. Meilla olisi voinut olla rinkat taynna kokkelia, eika kukaan olisi huomannut mitaan.
Rajakaupungissa Chiang Khongissa huomasimme, etta kaikki bussit pois kaupungista olivat jo lahteneet. Niinpa ei auttanut muu kuin jaada yoksi.

Kuuden kuukauden ja seitseman maan jalkeen emme ole lakanneet ihmettelemasta sita huimaa muutosta, jota saa todistaa aina rajan ylitettyaan. Laosin lehmia ja kanoja kuhisevasta, traktorin porinalta kuulostavasta verkkaisesta maaseutumaailmasta olimme saapuneet sinne, missa asfaltti jatkuu ikuisesti eika autoista yksikaan ole nahnyt 50-lukua. Kaikki on siistia, puhdasta ja hyvinvoivaa.* Kaikista suurin jarkytys olivat kuitenkin lemmikkielaimet. Ne ovat LASKEJA! Koirat jaksavat tuskin liikkua ja kissojen karva kiiltaa. Mika muutos verrattuna edellisiin maihin! Jokaisella koiralla oli kaulassaan kaulapanta – ja siten siis jokaisella koiralla omistaja – eika missaan nakynyt niita luisia ja repaleisia reppanoita, joita kukaan ei ruoki. Kun naimme eraan vanhan miehen pesemassa koiraansa, tiesimme poistuneemme kolmannesta maailmasta. Jos ihmisilla on aikaa, varaa ja ennen kaikkea kiinnostusta huolehtia lemmikeistaan nain hyvin, ovat ihmistenkin asiat varmasti vahan paremmin kuin muualla aasiassa.
(* Emme toki yleista, Thaimaassa on paljon kurjuuttakin, mutta tata me naimme heti kun saavuimme..)

Ihmeteltyamme yhden yon yli Chiang Khongissa Thaimaan menoa, lahdimme seuraavana aamuna kohti Chiang Maita. Olo oli kuin Suomessa. Kaikki toimii, kaikki on tehokasta. Kaikki on uutta, kaikki on lansimaalaista. Pia koki lisaa kulttuurishokkeja mennessaan ensimmaista kertaa yleiseen vessaan (herranen aika niita kiiltavia kaakeleita! Ilmanraikastin! Vessapaperia!) ja huomatessaan pontolla istuessa, etta joku tuli pesemaan vessan lattiaa. Pesemaan! Lattiaa! Tata ei ollut tapahtunut missaan sen jalkeen, kun lahdimme Suomesta. Lisaa jarkytyksia aiheuttivat ravintoloiden ah niin lansimaalaiset (no kylla se maistui, sita emme kiella!) ruokalistat. Ne fetasalaatit! Pasta, joka ei ole nuudelia! Cappucinot ja latet! Turha varmaan mainitakaan, etta syopoteltya tuli.

Chiang Mai on pieni-iso kaupunki, jossa on kiva tunnelma. Me emme tienneet, miksi sinne menimme, mutta menimme nyt kuitenkin. Meilla ei ollut mitaan erityisen kunnianhimoisia suunnitelmia Pohjois-Thaimaan varalle, silla meilla oli aikaa kaksi viikkoa ja ennen Myanmariin lahtoa paljon jarjestettavia asioita. Loysimme keskustan tuntumasta jonkinsortin 1day-1month- tyyliseksi majataloksi remontoidun kerrostalon, josta sai pienen yksiotyylisen huoneen 3 eurolla. Majatalossa oli paljon paikallisia pysyvia asiakkaita ja jonkin verran turisteja. Huone oli mita oli - tyynyn alta loytyi jonkun kovettuneet varilliset piilolinssit ja pienelta parvekkeelta pystyi koskettamaan viereisen talon seinaa – mutta hei, kolme euroa on kolme euroa. Ensimmaisena yona Pia (Tero nukkui sikeasti) paasi todistamaan Thaimaalaista lahioelamaa, kun vastapaisessa kerrostalossa harrastettiin perhevakivaltaa. Ilmeisesti perheen isanta oli tullut kannissa aamuyolla kotiin ja paattanyt raiskata vaimonsa. Vastenmielista toimitusta ja naisen itkua ja valitusta kuunnellessaan Pia kavi lapi olemattomat vaihtoehtonsa: vaikka olisikin tiennyt paikallisen hatanumeron, kukaan tuskin olisi tullut. Jos Suomessa avioliiton sisainen raiskaus oli laillinen viela vuoteen 1994, on varmaan turha toivoa, etta taallakaan asiat olisivat sen paremmin. Tarina paattyi siihen, etta mies tekonsa suoritettuaan kavaisi kusella (jokikinen aani kantautui meidan seiniemme sisaan kiusallisen kovaa) ja palasi sitten lohduttelemaan vaimoa, joka hetken viela nyyhkittyaan antoi ilmeisesti anteeksi, silla sitten vahan naurettiin ja mentiin nukkumaan. Nain siis taalla. Toki Suomenkin lahioissa vastaavat seinantakaiset tarinat ovat tuttua kauraa.

Chiang Maissa suoritimme vahan kameraostoksia (meidan pinkki pieni Samsungin paholaisemme maksoi vain 60e ja viimeinkin saimme taas kuvia!) ja kuljeskelimme paamaarattomasti. Huomasimme myos, etta samaisella paikkakunnalla sijaitsee surullisenkuuluisa “Tiger Kingdom”, jossa tolvanat turistit paasevat silittelemaan ja halailemaan aitoja tiikereita. Vain idiootti voi uskoa, etta tiikeri koskaan muuttuisi niin kesyksi, etta antaisi ventovieraiden laappia itseaan paivat pitkat, mutta sadat turistit paivittain ovat joko tarpeeksi imbesilleja nain uskoakseen tai sitten he eivat vain valita. Onhan se kiva muisto kirjahyllyssa, mina ja tiikeri, iik! Todellisuudessa tiikerireppanat ovat huumattuja 24/7 vailla mitaan mahdollisuutta viettaa normaalia tiikerin elamaa. Puhumattakaan siita, mita jatkuva huumeissa elely tekee niiden elimistolle. Kun tuktuk-kuskit tulivat kauppaamaan reissua kyseiseen turistirysaan, teki mielemme jalleen kerran yrjota kysyjien suuhun.
(Toinen juttu ovat sitten nama PingPong-showt, joissa naiset tyontavat kaikenlaista tavaraa jalkovaliinsa ja ampuvat sielta pingpong-palloja yleisoon. Moni showta katsomaan meneva ei tieda tukevansa samalla niin prostituutiota kuin ihmiskauppaa, puhumattakaan tuhansien naisten ahdingosta naisia alistavan jarjestelman armoilla. Prostituutiossa ja ihmiskaupassa pyorii suunnattomia rahasummia ja sen taustalla vaijyy jarjestaytynyt julma koneisto, joka on vuosittain vastuussa muun muassa satojen (tuhansien?) tyttojen ja naisten kidnappauksista, kiduttamisesta ja pakottamisesta prostituutioon. Taman koneiston tukeminen missa tahansa muodossa on aarimmaisen vaarin.)

Edella mainitun haahuilun lisaksi kavimme Chiang Maissa katsomassa Thai Boxingia. Matsissa tapasimme kanadalaisten joukkion, jonka olimme tavanneet edellisen kerran Laosissa. Niin, pieni on maailma. Ottelut olivat viihdyttavaa katsottavaa, mutta selvasti jarjestettyja (turistien iloksi tarkeimmat matsit venytettiin aina viimeiseen eraan saakka..). Kiihkeimpia ja mielenkiintoisimpia olivat kuitenkin kaksi naisten ottelua, eipa silla, etteiko miestenkin taitoa voinut jarjestetyista otteluista huolimatta ihailla. (Oli siella myos yksi tyrmays. Tieda sitten, oliko suunniteltu vai ei.)

Chiang Maissa kuulimme, etta seuraavassa maaranpaassamme, eli Paissa, on kaksipaivaiset reggaebileet juuri silloin, kun olimme sinne menossa. No, mikas sen sopivampaa!

Pai on ilmeisesti joskus kauan sitten ollut pieni kyla, mutta nyt se levittaytyy turistimerineen kauas kantamattomiin. Ei silla, etta olisimme mitaan neitseellista kylapahasta odottaneetkaan, mutta turistien maara oli hengastyttava. Vastaavaa olimme nahneet edellisen kerran Kiinan Yangshuossa. Mutta eipa tuo meita huolettanut, silla mehan olimme menossa rauhan ja rakkauden pippaloihin. Reggae nakyi ja kuului kaupunkikuvassa: thaimaalaisia ja muunmaalaisia rastafareja, hippeja, kasityolaisia ja taiteilijoita pienine myyntikojuineen, lesboja ja homoja. Monikulttuurisia pareja (ensimmaista kertaa naimme useaan otteeseen yhdistelmia aasialainen poika ja lansimaalainen tytto, muualla se on lahestulkoon aina toistepain), hyvaa mielta ja meininkia. Tavaramme ensimmaiseen nakemaamme majataloon lykattyamme lahdimme etsimaan kuljetusta itse tapahtumapaikalle, joka sijaitsi vahan kauempana itse kylasta, ylhaalla kukkuloilla.

Matkalla tapasimme tanskalaisen Philipin ja brittilaisen Justinin, joiden kanssa viimein paadyimme meidat pippaloihin kuljettavan auton kulkureitille. Hauskaa oli, joten paadyimme loppujen lopuksi viettamaan koko illan nelistaan (tai nelistaan ja nelistaan, reggaepippaloissa ei olla koskaan yksin tai vain jonkun kanssa...).

Thaimaan aarimmaisen tiukasta huumepolitiikasta johtuen huumeet olivat ehdoton no-no. Olikin huvittavaa huomata, etta jo sisaanpaasyportilla komeili iso “no drugs”-kyltti ja peace-merkin vieressa seisoi rynnakkokivaaria kanniskeleva sotilas. Tama ei ihan kaynyt yksiin reggaeteeman kanssa, silla jos reggae jotain on, niin sodan- ja vakivallanvastaista ja kannabisystavallista. Mutta bileiden alkaessa jaivat poliisisedat ja armeijamiehet nuolemaan nappejaan. Monisataisen yleisolauman kaitseminen ei onnistu edes rynnakkokivaarein.

Musiikki oli jarjettoman hyvaa, esiintyjat mahtavia, tunnelma mainio. Hauskaa oli. Kompuroimme jossain vaiheessa takaisin kotiin ja nukahdimme tyytyvaisina, kunnes seuraavana paivana koko rumba alkoi uudestaan.

Loydettyamme mutkien kautta ilmaiskyydin (ja kuultuamme, etta se lahtee vartin valein 50 metrin paasta hostellistamme) ja paastyamme viimein tapahtumapaikalle, tapasimme yleison kuhinassa taas kerran Philipin ja Justinin. Esiintyjat olivat jalleen kerran loistavia ja ihmisia edellisiltaa enemman. Kuin kirsikkana kakun paalla, oli yksi vuoresta tulessa. Suomessa vastaava metsapalo olisi aiheuttanut kansallisen hatatilan, mutta Thaimaassa kukaan ei jaksanut valittaa. Siella kaiken taustalla vuori siis kyti hiljakseen, heitti oranssin kajonsa ihmisten kasvoille. Pia tutustui yleison joukossa bilettavaan bangkokilaiseen Sista Apsaraan, joka oli esiintynyt bandinsa kanssa edellisiltana. Jonkinlainen sielujen sympatia siina vallitsi, joten Sista (kutsumanimeltaan Aom) liittyi iloiseen joukkoomme. Jossain valissa Pialla oli myos mystinen kohtaaminen hanta sinnikkaasti lahentelevan ladyboyn kanssa, joten hullunhauskan ja kaoottisen illan ainekset olivat kasassa. Tanssittiin, laulettiin, halailtiin tuntemattomia, naurettiin. Voiko hyvilta reggaebileilta paljon muuta toivoa? Tero rauhan ja universaalin rakkauden tunteessaan jakoi tupakkaa ja huikkia amparipaukustaan ohikulkeville ihmisille. Pian villatakki kiersi lenkin yleisossa , kunnes viimein joku tuntematon tuli palauttamaan sen ja sanoi, etta tama on varmaankin sinun. Hullut thaimaalaiset rastafarit puhuivat hulluja juttuja. Joku riisui vaatteensa ja tanssi puolialastomana ympariinsa.

Mutta sitten bileet loppuivat. Lahdimme viela johonkin baariin jatkoille. Siella Tero kadotti kenkansa ja joutui siten kavelemaan takaisin hostelliimme paljain jaloin. Kadulla eras bileissa tapaamamme suomalainen kaatui paa edella moottoripyorallaan asfalttiin, mutta vahingoittumattomana ja toisten kehotuksista huolimatta jatkoi matkaansa. Ystavamme Justin kuseskeli puolitoista metria syvaan ojaan ja kaatui kirjaimellisesti paa edella omaan lammikkoonsa – yha rakkoaan tyhjentaen. Tassa vaiheessa Philip oli kadonnut jonnekin. Pia jumitti melkein tunnin baaritiskilla saaden aikaan keskustelun jokaisen kanssa, joka tuli tilaamaan juotavaa. Aom tanssi kaiuttimen edessa korva siihen painettuna, kun ei mukamas kuullut musiikkia tarpeeksi hyvin. Onko siis syyta mainitakaan, etta kaikki olivat nauttineet oman osansa amparipaukuista ja olivat niin ollen aivan amparipaissaan.

Mutta sitten loppuivat nekin bileet, ja meidan oli aika menna nukkumaan. Seuraavana aamuna piti lahtea Bangkokiin.

Paista jai hyvat muistot. Tapasimme niin paljon mukavia ihmisia, ettei niita tahan ehdi kaikkia kirjaamaan, vietimme ikimuistoisia hetkia. Kuka olisi arvannut, etta Thaimaasta loytyy nain elinvoimaiset ja hyvat reggaepiirit seka sadoittain rastafareja? Jos lansimaalaistuminen onkin joskus surullinen ilmio, niin ainakin talla saralla thaimaalaiset ovat tehneet siita oman versionsa. Joka ei ole perinteisen thaimaalaista, eika sen liiemmin lansimaalaista. Vaan jotain uutta, omanlaistaan kulttuuria.

Bangkokkiin kiirehdimme hankkimaan Myanmarin viisumeita. Siella jatkoimme samalla hyvien ihmisten, sattumusten ja hauskojen iltojen linjalla. Mitas siella, siita seuraavassa!