“I know you just wanna walk, but...” (Shanghai / 5.-8.9.2009)

HUOM! Otsikkoa klikkaamalla paasee suoraan kuvakansioon.

Pekingista Shanghaihin matkasimme jalleen kerran junalla, joka oli talla kertaa luotijuna. Pettymykseksemme juna ei ollutkaan ihan niita kaikista nopeimpia, mutta puksuttihan tuokin paalle kahtasataa. Maisemia ei kuitenkaan paassyt paljoa katselemaan, koska niin taalla kuin kaikkialla muuallakin maailmassa ikkunapaikalla istuja (joka tietenkin ehdottomasti haluaa siina ikkunan vieressa istua) nukkuu koko matkan ja sulkee ikkunaverhon vierustoverilta mielipidetta kysymatta. Mutta matka menikin rattoisasti Pian kadonnutta junalippua etsiessa. Taalla junaliput tarkastetaan junaan mentaessa ja maaranpaan asemalta poistuttaessa, joten lipun loytaminen oli rahanarvoista puuhaa, jossa auttoivat myos vierustoverit. (Teron tuhistessa vieressa, etta miten ihmeessa kukaan voi hukata junalippunsa kahdessa sekunnissa suljetussa tilassa..) Loytyihan se lippu sitten viime metreilla istuimen rakenteista ja nain ollen saastyttiin ylimaaraisilta sakoilta. Mitaan muuta “draamaa” ei siita reissusta ole kerrottavana. Tulipa todettua, ettei noissa moderneissa junissa matkaaminen ole mitaan matkantekoa nahnytkaan. Kauhean tylsaa! Ryminaa, natinaa ja kannisia kiinalaisia siella olla pitaa! Junamatkalta mukaan tarttui ghanalainen James, joka hostellimme edullisista hinnoista kuultuaan paatti perua hotellivarauksensa ja lyottaytyi seuraamme. James olikin varsin hauska heppu, omistaa kotipaikkakunnallaan yksityisen ensiapu/ambulanssiaseman ja ilmeisesti bisnes kukoistaa, kun paajehu hummaa maailmalla.

Shanghaissa hetken aikaa metron oikkuja pahkailtyamme loysimme laitakaupungin hostellimme suuremmitta kivuitta, ja taas kerran totesimme, ettei halpojen huonehintojen perusteella voi tehda taalla mitaan paatelmia. Odotimme jalleen kerran jotain torakkamurjua laitakaupungin ghetossa, mutta hostellin supertyylikkaassa aulassa meita odottivat hierontatuolit, kirjasto ja liuta internetpaatteita. Lisaksi huoneen hintaan (4,5e) kuului todella runsas aamupala. Olimme melkein pettyneita, koska naissa ylellisissa puitteissa matkailu tuntuu jopa liian helpolta! Kostea ilmanala, jota ei viela Pekingissa ollut, aiheutti sen sijaan ennenkuulumatonta hikoilua. Viimein ymmarsimme, miksi niin moni sanoo, etta suihkussa kayminen on taalla pain hyodytonta. Kun tulee ulos jaakylmasta suihkusta ja kurottaa pyyhetta naulasta, on jo uudelleen hikinen. (Mutta tamakaan ei ollut viela mitaan, kuten saimme myohemmin etelammassa huomata..)

Shanghai on Pekingiin verrattuna paljon viihtyisampi kaupunki, tosin laitakaupungissa on huomattavasti rennompi tunnelma kun bisnesmaisessa keskustassa. Metro on Shanghaissakin todella helppokayttoinen ja silla tulikin taas reissattua ympariinsa. Muuten emme Shanghaissa tehneet mitaan erityista, kuljeskelimme, ihmettelimme ja norkoilimme. Kavelimme kadunkulmasta kadunkulmaan, otimme spontaanin riksakyydin eraalta hauskalta papalta jostain pikkukadulta tyyliin “missa me ollaan” - “minne se meidat toi”, tapasimme paikallisia opiskelijoita, vietimme pari paivaa superhalvassa ostosmekassa hankintoja tehden. Huomasimme hyvin nopeasti, etteivat mukaan ottamamme vaatteet todellakaan toimi taalla hiki-ilmastossa, joten uusien kuteiden ostoonhan siina oli sitten ryhdyttava! Onneksi ainakin Pia [Tero on liian kiltti, antaa aina liian aikaisin periksi] on oppinut jo tinkaamaan, joten hankintoja tehtiin pienta budjettia hyvailevin hinnoin. Pellavaa sen olla pitaa, ja ilmavaa. Vanhat vaatteemme lienevat jo uusiokaytossa Pekingin ja Shanghain kerjalaisilla (roskisten viereen jatettiin heita odottamaan).

Shanghaissa mieleenpainuvimpia asioita olivat ostoskadut, joilla myydaan mita tahansa “tiimarikraasasta” (esim. soiva muovinen pyorailija, joka kiertaa ympyraa) koiranpentuihin, royhkeat katukaupustelijat (cheapa, cheapa, looka, looka, prada, cucci, fake but real rolex!), paikoin omituinen arkkitehtuuri, kymmenet paikallisten keksimat keinot huijata turisteja (taalla ei todellakaan auta olla hyvauskoinen, tai kay niin kuin ystavallemme Mateolle, joka holmoyttaan meni jonkun paikallisen kanssa teelle ja joutui pulittamaan yhdesta teekupillisesta 40 euroa..) seka kerjalaiset, jotka ovat tehneet kerjaamisesta eraanlaista performanssitaidetta, jos nyt niin voi sanoa. Shanghaissa kerjalaiset eivat tyydy vain istuksimaan kadunkulmissa ja kalistelemaan peltikippoa, vaan taalla he menevat keskelle katua makaamaan ja teeskentelevat saaneensa jonkun kohtauksen. Mita groteskimpaa, sen paremmin ilmeisesti toimii. Sita luulee kaikkea nahneensa, mutta aina tulee jotain uutta. Tyypit olivat aika hurjia ilmestyksia, mutta paikalliset tietenkin tepsuttavat tyynen rauhallisesti ohi. Kovin on kauas Kiina nain katukuvan perusteella lipsunut kommunistisen aatteen perusideasta, sanoisimme. (Kerjalaisista puheenollen, eraat olivat keksineet menna McDonaldsin ikkunan taakse tuijottamaan sisalla olevia ruokailijoita, aika metka naky ja hyva mielenilmaus, kerjalaisten ilmeista paatellen myos ihan tietoinenkin..) Aina silloin talloin tuli tyhjennettya pikkusentit kerjalaisten kippoihin, vaikka mitapa tassa yhden ihmisen syyllisyydentunto tai kukkaron sisalto painaa, kun koyhan hyva ystava kapitalismi jatkaa ansiokasta voittokulkuaan. Ehka muutaman vuoden sisaan tama on suomenkin kaduilla todellisuutta, se mita taalla nyt voimme vain kummastella. (Tahan verrattuna suomen “romaniongelma” on pissa tuulessa).

Tulipa Shanghaissa ajeltua eraana iltana taksilla Jamesin ja parin muun tyypin kanssa viinakaupan perassa, kun alkoi hikisena iltana viinahammasta kolottamaan. Loppuilta istuttiin hostellin terassilla kiinalaista punaviinia (oli muuten hyvaa) ja jotain ihan kauheaa kiinalaista viinaa maistellen. James innostui kun puhuimme ohimennen jotain synnyttamisesta, ja jakoi kanssamme tallaisen mielenkiintoisen pienen infoplajayksen:
“My mother had 7 children and she's still tight! And guess what?! Grandmother 13, TIGHT! And how do I know? Grandfather told me. It's all about natural herbs. In Africa we have our ways!”
Siina sita oli kulttuurieroa kerrakseen, eika James ilmeisesti tajunnut, miksi me muut olimme vahan vaivaantuneita (Pia tosin nauroi katketakseen). Selitimme sitten, ettei meidan kulttuurissa ole tapana puhua aidin tai isoaidin alapaan tavaran kunnosta. James vaan kuitenkin jatkoi kertomalla, etta synnytyksen jalkeen pitaa istua kuumassa vedessa joka paiva niin paikat kuntoutuvat tuota pikaa. Pia lupasi soittaa Jamesille, kun ja jos jonain paivana on tarvetta naille vinkeille.
Aikamme iltaa istuttuamme James myos yllattaen tokaisi: “Hmm. This is interesting.” Me muut siihen kysymaan, etta mika, jolloin selvisi, ettei mies ole koskaan aiemmin juonut viinaa, mutta afrikassa on sellainen tapa, etta kyselematta ja empimatta tehdaan sita mita muutkin seurassa. Me olimme tietenkin kauhuissamme ja varustimme Jamesin kaikilla mahdollisilla neuvoilla krapulan ehkaisemiseksi ja hoitamiseksi, mutta James vain hyraili ja jammaili tyytyvaisena omissa maailmoissaan: “No, no I have these interesting feelings. I'm observing.”

Jalleen kerran tuli siis tavattua mielenkiintoisia uusia ihmisia ja vietettya hauskoja hetkia. Vaikka Shanghain pysahdys jaikin suhteellisen lyhyeksi, niin koimme nahneemme kaiken minka halusimmekin. (Vaikka yha edelleen muut tapaamamme reissaajat ovat kauhistelleet sita, ettei meilla ole Lonely Planettia mukana (kuten eras norjalainen mongoliassa meille sanoi: WHAT??!! You don't have the Lonely Planet tourist guide? How will you survive!!!) ja sita, ettemme ole juosseet paa kolmantena jalkana kaikkia mahdollisia turistinahtavyyksia lapi (WHAT??! You didn't go to see the building that looks like all the other buildings but this book says it's famous??!! You didn't go to see the three-head-monkey that does acrobatics with a light show and you can have a picture with the monkey, you just put this silly hat on and pay 30 yuan and then you have to pay the entrance fee and the exit fee and then some extra fee for breathing the air in the building which has a funny-looking roof and that's why it's expensive.) Meidan taas on kovin vaikea tajuta, miksi kukaan vaivautuu matkustamaan nainkin kauaksi mennakseen katsomaan jotain ylikansoitettuja ja allottavyyteen asti kaupallistettuja taloja tai muita, eri tavoilla “merkittavia” (taalla se voi tarkoittaa mita vain, me esimerkiksi saimme myohemmin tietaa, etta olimme kavelleet Shanghaissa “kuuluisalla” Bund-alueella, noh, eipa huomattu siina paikan paalla mitaan erikoista) paikkoja, jotka eivat todellakaan kerro itse maasta tai kaupungista yhtaan mitaan. Sivusta olemme kylla seurailleet yhden jos toisenkin reissaajan ylibuukattuja paiva-aikatauluja, joihin sisaltyy vahintaan yksi hostellin tarjoama paivareissu jonnekin kuuluisaan paikkaan ja viela illalla jotain, joka mainitaan Lonely Planetissa. Tarkoitus ei ole tuomita tallaista matkailua millaan tavalla, kukin kokee tarkeaksi erilaisia asioita. Mutta kun tata meidan asennettamme ei tahan mennessa ole ymmartanyt viela kukaan, niin on alkanut mietityttaa, miksi sitten ylipaataan pitaa matkailla? Eiko se riita, etta on kivaa kavella jollain pienella kujalla jossa ei ole koskaan ennen kaynyt ja silittaa sopoa koiranpentua ja ajatella etta hohhoijaa kun nukuttaa? Miksi jokaisen paivan pitaisi olla jotenkin “once in a lifetime”, kun ei se siella oikeassa elamassakaan sita ole? Sen enempaa matkailun filosofiaa pohtimatta on kylla todettava, etta vaikka turismi onkin kaikissa muodoissaan melko arveluttava ilmio, niin sitakin voi harrastaa niin monella eri tavalla. Kuten eras myohemmin tapaamamme vanha kalifornialaismies totesi: “Some people travel to see the buildings. I travel to meet the people.”

Meidan matkailumme perusideaksi on naemma muodostumassa ihan vain silkka oleileminen, koska sen olemme havainneet toimivimmaksi keinoksi loytaa kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Kunhan vain menee jonnekin ja on, siina se. Kylla ne mielenkiintoiset asiat vastaan tulevat ennemmin tai myohemmin. Ja vaikkakin kuinka kliseista, niin ehdottomasti mieleenpainuvinta taalla ovat ihmiset ja vieraan kulttuurin kummallisuudet. Ei niiden ihmettelysta tarvitse mitaan sisaanpaasymaksuja maksaa, saati etta tarvittaisiin erillinen opaskirja niiden aarelle johdattamaan. Mutta kukin tavallaan, me nyt ihmettelemme ja menemme ja menemme ja ihmettelemme.

Shanghain jalkeen tulee viela muutamia “pakollisia” pysahdyksia toisiin isompiin kaupunkeihin, mutta Shanghaissa totesimme tarvitsevamme hieman maaseudun rauhaa ja vetta ymparillemme, sita sitten saimmekin vahan sattuman kautta. Siita seuraavassa!

Otsikon lausahdus on eraan ostoskadun “sisaanheittajan” suusta, kun han aikamme meita seurattuaan (ja meidan hoettua, etta kiitos ei kun me vaan tassa kavellaan) tuskastui ja totesi, etta han tietaa, etta me halutaan vain kavella, mutta.. ja sita seurasi varttitunnin monologi koskien sita, mita meidan pitaisi ostaa ja mista ja milla hinnalla. Loppujen lopuksi ja aikamme rupateltuamme tyyppi osoittautui melko hauskaksi veikoksi. Se on janna, miten naista lievasti arsyttavista perskarpasista kuoriutuu sittenkin ihan tavallisia (tyotaan tekevia) ihmisia, kun heidan kanssaan alkaa jutella niin kuin ihminen ihmiselle. Samoin muuttuu heidan kaytoksensa meita kohtaan, sita on vaikeampi alkaa taas vedattamaan tyhmaa turistia, kun on ensin jaaritellut aikansa omasta perheestaan ja tyopaivansa tapahtumista. Turisti on maailmalla Turisti (isolla teella) aina niin kauan kuin itse kayttaytyy niin, sen olemme huomanneet. Vaikka aina pitaakin pitaa mielessa, etta hyvin harvoin tapaa sellaisia ihmisia, joiden tarkoitusperat kaikessa ystavallisyydessaankin eivat jollain tapaa liittyisi rahaan, niin jostain siita valista loytyy kuitenkin kultainen keskitie. On hyvin naiivia odottaa (ja silti melko moni tapaamamme reissaaja tuntuu sita odottavan), etta turismista riippuvaisissa maissa ketaan kiinnostaisi tavata lansimaalaista elintasotallaajaa ihan vain ihmisena. Siksi on ihan turhaa olla toykea ja pettynyt, kun huomaa, etta jokaisen tutustumiseleen takana on jollain tapaa raha. Se nyt vain pitaa taalla hyvaksya, eika ottaa sita henkilokohtaisesti. Mutta etta kun on avoimin mielin (naiiviksi heittaytymatta) saattaa kuulla siitakin, milta tuntuu kaupata feikkirolexeja Shanghain keskustassa.