"The secret swimming place" (Yangshuo / 10.-15.9.2009)

HUOM! Kuvakansioon paasee suoraan otsikkoa klikkaamalla.

Shanghaissa selailimme eraana iltana hostellin kirjastossa Lonely Planettia, ja ihan sattumalta sormi osui kohtaan, jossa kerrottiin eraasta pienesta kaupungista Etela-Kiinassa. Paikka sattui olemaan melkein reittimme varrella, ja kun kerran Kiinan lapikulkumme oli jaamassa harmillisen suurkaupunkimaiseksi, paatimme ihan ex-temporee suunnata kohti tata paikkaa nimelta Yangshuo. Otimme yojunan Guangzhouhun ja sielta yobussin Yangshuohon, jonne saavuimme kuuden aikaan aamulla. Hostellimme niljakas omistaja oli siella meita odottamassa, oli kuulema odottanut koko yon autossaan nukkuen. Se oli tietenkin mukava ele, kunnes tajusimme hanen nahneen moista vaivaa vain sen takia, ettei kukaan muu varastaisi hanen asiakkaitaan aamuyon tunteina, kun kukaan tuskin jaksaa lahtea etsimaan hostelliaan kun tarjolla olisi helpompikin vaihtoehto (hostellien ja hotellien edustajia olikin siella kytiksessa mielinmaarin, saapuvia turisteja odottamassa..) Hostelliimme saavuttuamme huomasimme paikan olevan taysremontin alla, mita omistaja ei tietenkaan vaivautunut etukateen kertomaan. Lisaksi tuolloin aamukuudelta ukko halusi alkaa kauppaamaan meille hostellinsa jarjestamia ylihinnoiteltuja retkia, vaikka ystavallisesti ja vahemman ystavallisesti pyysimme paasta nukkumaan. Edella mainitut, mukaan lukien monet hostellin henkilokuntaan (paikan kaksi englanninkielentaitoista eivat koskaan olleet paikalla eika useimmiten respassa ketaan vahtimassa, kuka tulee sisaan) ja toimintaan liittyvat epakohdat, seka lukuisat torakat huoneessamme, johtivat lopulta hostellin vaihtamiseen pari paivaa myohemmin. Ei mikaan kauheista kauhein hostellikokemus, mutta ehka oli jo aikakin kokea vahan toisenlainen hostellielamys naiden edellisten huikean positiivisten yllatysten jalkeen!

Lonely Planetin (tuon jokaisen matkaajan elintarkean ystavan, kuten yha edelleen kuulemme..) mukaan Yangshuo on kasvavasta turismista huolimatta sailyttanyt alkuperaisen kiinalaisen atmosfaarin, johtuen ymparoivasta maaseudusta ja paikkakunnan syrjaisesta, vuorien ymparoimasta sijainnista. Kuulostaa paperilla hyvalta, mutta juuri Lonely Planet teki paikan tunnetuksi joskus 7 vuotta sitten, jolloin turisteja alkoi toden teolla virrata ja sen mukana lansimaista hapatusta ja turismin synnyttamia ikavampia sivuoireita. Taman huomasimme saavuttuamme, silla turistien maara oli jarjeton, kuten myos turisteille myytavan kraasan. Loytyipa piskuisesta keskustasta myos Kentucky Fried Chicken ja McDonald's. Taman lansimaalaisuuden invaasion jalkeen myos turistien profiili on mita ilmeisimmin muuttumassa/muuttunut pienella budjetilla reissaavista reppureissaajista goretexilla ja gps-kelloilla varustettuihin tekstiilireissaajiin, jotka tietenkin tarvitsevat nama kaikki huippuluokan varusteet hotellin jarjestamalla laivaraissulla tai opastetulla pyoraretkella. (Lonely Planetin uusin painos sentaan varoittaa tasta, vaikka ei tietenkaan mainitse mitaan itse julkaisun osallisuudesta tahan massaturismin invaasioon..) Kymmenisen vuotta sitten Yangshuo on ollut varmasti jokaisen reissaajan unelma: pieni maaseutukaupunki uskomattoman kauniin maiseman ymparoimana. Nyt joessa lilluu roskia, jokaisen kadun varrella on satoja myyntikojuja, kaikki, siis KAIKKI on kaupan. (Esimerkiksi viidella jenilla saa ottaa kuvan jossa poseeraa hassu hattu paassa lampohalvauksesta karsivien lintujen kanssa..)

Mutta huolimatta naista em. seikoista, on Yangshuo siltikin erittain kaunis paikka ja pyorat vuokrattuamme paasimme kauas syrjateille pahvihattuja ja postikortteja kauppaavista paikallisista, seka allottavan toykeista ja ylimielisista kanssaturisteista. Maaseudun rauha, olkoonkin se tassa kaupungissa massakaupallistettua, oli kylla kaikessa kauneudessaan juuri sita, mita tahan valiin tarvitsimmekin. Enemmalla ajalla olisi Kiinasta ja esimerkiksi Yangshuon lahiymparistostakin loytynyt kivoja ja rauhallisia pikkukylia perinteisten turistireittien ulottumattomista, mutta talla kertaa Kiinan maaseutu jai nyt valitettavasti nain vahiin. Eika se mitaan, kuvat puhukoon puolestaan.

Yangshuossa vietimme leppoisia paivia pyoraillen, kylissa vieraillen, uiskennellen ja muuten lekotellen. Hikoilu kasvoi taas muutamalla asteelle sinne helvetillisen suuntaan, mutta onneksi vieressa oli joki, jonne pulahtaa viilentymaan.

Eraalla pyorareissulla kavaisimme uimassa eraan rakennustyomaan vieressa, ja uimisen jalkeen rakennustyomaalla tyoskentelevat tyomiehet halusivat tarjota meille lounasta. Kukaan ei puhunut englantia, mutta elekielen ja piirustuslehtion avulla saatiin aikaan edes jonkinlaista keskusteluksi luokiteltavaa. Se oli virkistava kokemus, koska muuten Yangshuon kaduilla kaikki lansimaalaisia lahestyvat paikalliset haluavat yleensa kaupata jotain.

Toisen kerran istuskeltiin joen rannalla illalla juomassa olutta, kun ryhma paikallisia poikia huristeli paikalle ja lyottaytyi seuraan. Pojat kiskoivat Teron jokeen naku-uinnille, jonka jalkeen juotiin lisaa olutta. Sitten pojat halusivat diskoon ja pyysivat meidat mukaan. Huristeltiin poikien "poppiautolla" ympari Yangshuota ja kaytiin jossain katukeittiossa syomassa. Yllattaen Terolle tuli siella hieman huono olo, joten loppujen lopuksi diskoon meno taytyi jattaa sikseen ja painua pehkuihin. Saatiin autokyyti viela kotiin, kaiketi pojat sitten jatkoivat sinne jonnekin "mahtavaan" diskoon, jota me emme koskaan paasseet nakemaan...

Yangshuossa tavattiin niin ikaan myos paikallisia opiskelijoita, seka heidan opettajansa, alunperin Los Angelesilainen, mutta Yangshuossa viisi vuotta asunut Bob. Bob teki ihan mielenkiintoisen tyotarjouksen sen varalle, jos ei reissun jalkeen teekaan mieli palata kotiin...

Yangshuosta jai ihan rentoutunut ja mukava mieli kaiken kaikkiaan, sitten olikin aika jatkaa matkaa kohti Vietnamia!

(Otsikko: Yangshuossa on eras syrjainen ranta, jonne poljimme parina paivan uimaan. Se ei ehka ole oikeasti "secret swimming place", niin kuin paikalliset sita nimittavat, mutta niin secret ja vaikeapaasyinen sentaan, ettei siella koskaan ollut juuri ketaan..)