“Korkeankakankammo” (Chau Doc 7.-10.11.)

(Otsikkoa klikkaamalla kuvakansioon)

Chau Docissa lausuttiin hartaita jaahyvaisia Vietnamille (tai kuka tietaa, ehka menemme jonain paivana viela takaisinkin) ja ajeltiin mopoilla taas niin perkeleesti ympariinsa. Kaytiin katselemassa jotain jo-unohtuneita turistikohteita, joihin kuului muun muassa naapurimaan Khmer Rougen organisoima tappokentta ja yksi kiva vuori. Tappokentta (karkea suomennos sanasta "killing field") ei ollut niin kiva, lasisessa tornissa oli satojen kuolleiden kylalaisten paakalloja ja luita. Itse asiassa itse kentaltakin joukkohautoineen loytyi luunkappaleita ja hampaita. Krunts vaan kuului, kun vahingossa tallasi niiden paalle. Olihan siella sitten myos mieltaylentava valokuvanayttely, jossa nahtiin milta tappokentta oli nayttanyt silloin kun se loydettiin. Naisia ja lapsia kuolleina kasoissa, kaikki naiset alasti ja alapaasta tungettu seivas sisaan. Miehet omissa kasoissaan, paattomia ihmisia, pienia vauvoja. Kauheuksia, kauheuksia. (Vaikka se olikin pelkkaa alkusoittoa, kuten naapurimaassa saimme huomata..)

Oli seka iloista etta suruisaa lahtea Vietnamista. Uudet seikkailut ja uusi kulttuuri odotti, mutta Vietnamin jo vahan tutummiksi tulleet tavat ja kuviot olivat alkaneet tuntua kotoisilta.

Mitaan kummempaa sanottavaa Chau Docista ei taida olla. Tavattiin ihmisia, eksyttiin, syotiin ekan kerran niita superkuuluisia vietnamilaisia meriherkkuja (oli kai jo aikakin?) joihin kuului muun muassa ison kynnen nakoiset simpukat. Ei edelleenkaan ymmarreta, miksi merenelavista valmistettuja ruokia ylistetaan maasta taivaaseen. Mauton kumi ei tule ihan ensimmaisena mieleen kun pitaa maaritella hyva ruoka.

Otsikko liittyy eraaseen vuoreen, vuorella yllattaneeseen samanaikaiseen ja yhteisesti jaettuun kakkahataan ja eraaseen tien alle rakennettuun sadevesikouruun. Ei ole muuten ennen kakatessa tullut katseltua vastaavia nakymia.