“So boring but yet so exciting” (Rabbit Island 16.-18.11.)

(Otsikkoa klikkaamalla kuvakansioon)

Janissaarelle reissattiin Kep-nimisen pikkukylan kautta. Siella vietettiin yksi yo ja seuraavana aamuna lahdettiin veneella rannikon edustalla sijaitsevalle saarelle. Kep:ia ei pahemmin nahty, mita nyt ajeltiin polkupyorilla pilkkopimeilla kujilla taskulampun valossa (siellapain ei juuri harrasteta katuvaloja) koiralaumojen ulistessa pimeydessa.

Janissaari on pikkuruinen, eika siella ole muuta kuin muutama bungalowikyla saaren toisella puolella ja khmer-kylia toisella puolella. Saaren ympari kiertamiseen meni 3 tuntia. Sen lisaksi emme tehneet juuri muuta, kuin lueskelimme ja uimme. Sahkot saarella oli vain iltaisin ja ne sammuivat heti kun henkilokunta meni nukkumaan (ja sammutti generaattorin). Bungalowimme oli taynna supervoimakkaan purukaluston omaavia pienia muurahaisia, jotka olivat eraana yona tehneet invaasion Teron rinkkaan, jossa oli unohtamamme suklaalevy. Muurahaiset olivat purreet itsensa rinkan kankaan lapi, muovipussin lapi ja kahden kaareen lapi aina suklaaseen saakka, josta olivat siitakin ehtineet nakertaa jo muutaman suurehkon lohkareen. Noin tuhannen minimaalisen muurahaisen haatamiseen rinkasta kului “muutama” tovi.

Toimettomuuden (ja kanojen puuhastelun seuraamisen) lisaksi tapasimme mielenkiintoisia ihmisia. Veneessa matkalla saareen tapasimme israelilaisen (nro 408) Asafin, jonka kanssa reissattiin Sihanoukvilleen asti. Bungalowikylassamme tapasimme brasilialaisen Edsonin, joka on taysvalmis henkilohahmo mihin tahansa elokuvaan. Itse asiassa kokonaisen elokuvan aihe itsessaan. Ihminen, joka on kuullut jumalan aanen runkatessaan olohuoneensa lattialla (juu, ja taman kaiken han meidan kanssamme avoimesti jakoi) ei voi olla muuta kuin hullu tai mielenkiintoinen, tassa tapauksessa molempia. Edsonista riitti meille puheenaihetta paivakausiksi. Edson haluaisi kovasti olla juutalainen, mutta koska ei voida todistaa hanen isoisoisansa olleen sellainen, han voi tyytya olemaan vain harras uskovainen ja raamatuntutkija. Samalla han on myos harras perverssi ja ainoa tapaamamme ihminen, jolle on normaalia puhua jumalasta ja seisokeista samassa lauseessa. Taman lisaksi mies puhuu taysin taukoamatta. Joten kuulimme enemman kuin tarpeeksi hanen elamansa ja raamatun tapahtumista. Vaikka mies olikin hullu, oli han kuitenkin tosi harmiton ja elamaniloinen tapaus. Harvemmin myoskaan tapaa yhta mielenkiintoisia ihmisia. Haneen verrattuna kaikki taysjarkiset ihmiset ovat kuolettavan tylsia.

Naiden lisaksi tapasimme saarella suomalaisen Annan hollantilaisine poikaystavineen. On jotenkin niin tyypillista tavata suomalainen jollain postimerkin kokoisella saarella Kambodzassa. Mika on todennakoisyys? Joka tapauksessa, hauskaa oli!

Otsikon lausahdus lahti alunperin Pian lukemasta kirjasta, jota Pia yritti Asafille kuvailla ja jonka Asaf tahan muotoon tiivisti. Siihen tiivistyi muutama muukin talla ajanjaksolla kokemamme.

Sitten reissattiin Asafin kanssa Sihanoukvilleen. Ja mitas siella, no ei juuri mitaan, mutta siita seuraavassa!