“Two happy pizzas, thank you!” (Sihanoukville 18.- 21.11.)

(Otsikkoa klikkaamalla kuvakansioon)

Sihanoukvilleen matkasimme jonkun kambodzalaisen aijan kyydissa. Oli virkistavaa matkustaa pitkasta aikaa autolla tapotaysien bussien sijaan. Ensin tyyppi heitti meidat jonnekin aivan kamalaan majataloon, jossa ensimmaiset tapaamamme ihmiset olivat kaksi pilvipaista suomalaista jatkaa, jotka vaittivat etta tama majatalo on kaupungin ainut halpa rannan lahella sijaitseva paikka. Onneksi kaytiin internetissa.
Sihanoukvillessa naurettiin tosi paljon. Ei nahty paljoa itse kaupunkia, koska asuttiin Otres Beachilla, joka on aikalailla kaupungin keskustan ulkopuolella (rannan halvimmassa laavassa, 2,50 dolsua yo per huone). Mutta ei se kylla haitannutkaan. Melkoinen turistipesake tuntuu olevan ja meilla oli ranta ja hyvaa seuraa. Kuviakaan ei ole monia, mutta se kertokoon vain siita, etta hauskaa oli!

Sihanoukvillessa sai alkunsa Teron, Pian ja Asafin bandi The Chronic Mooners, jonka viela sanattomia ja savelettomia biiseja ovat muun muassa:
I´ve got the sexiest Berlin Wall replica
I think I deserve the Eiffel Tower
Maybe the ants will be next
Not a lot and not even that much

Lisaksi perustimme mainostoimiston, jonka menestyssloganeja (keksimillemme menestysyrityksille) ovat muun muassa seuraavat:
Falls' teeth - making it real
Rooster Airlines – not for chickens

Ja sen sellaista. Ja sitten Asaf lahti Thailandiaan ja me lahdimme takaisin Phnom Penhiin. Matkalla piti pysahtya yhteen pieneen kylaan, mutta kun piti jaada bussista pois, muutimme mielemme. On yllattavaa, kuinka vahan aikaa kuukaudessa onkaan jos haluaa kayda monessa paikassa yhden maan sisalla. Ei tarpeeksi pienille kylille, paatimme. Mitas sitten tapahtui, no sitten mentiin bang-bang- Battambangiin. Siita seuraavassa!