“One school, one dollar, big stone!” (Battambang 22.-25.11.)

(Otsikkoa klikkaamalla kuvakansioon)

Battambangissa kaytiin katselemassa paikallisia muinaisia kivikasoja (ja puuskutettiin & hikoiltiin niita valloittaessa), joista eraassa kylkeemme lyottaytyi joku parikymppinen nuorukainen, kaikkien aikojen paras turistikohdeopas. Kaveri osasi osasi sanoa englanniksi vain 'big stone' imitoiden samalla miten isoja kivenmurikoita on aikoinaan nosteltu. Kierroksen jalkeen oppaamme kasi ojentui ja sanavarasto laajeni: “One school, one dollar, big stone!” Vaikkemme tata koyhanmiehenopasta missaan vaiheessa olleet tilanneetkaan, paiskasimme taman kateen dollarin, palkaksi ainakin aivan alyttoman hyvasta yrityksesta.

Kavimme myos puksuttelemassa paikallisella erikoisuudella, Bamboo Trainilla, joka ryskytti huoltamattomia raiteita pitkin niiden kierous huomioonottaen aivan liian kovaa. Rautatieliikenne lienee Kambodzan kohdalla taysin kaput, joten lyhyita matkoja hoidetaan (ainakin Battambangissa) itse nikkaroiduilla moottoroiduilla bambulaveteilla. Ja me turistithan olemme ottaneet tamankin omaksi viihdykkeeksemme. Olihan se kieltamatta viihdyttavaa, mutta sitakin enemman pelottavaa, silla raidepatkien valilla olevista parin sentin kynnyksista (ja jo mainitusta kieroudesta) huolimatta kuljettajamme paasteli bambulavetilla todellakin menemaan! Paluumatka tapahtui jo auringonlaskun jalkeen (eika laveteissa tietenkaan ole valoja), jolloin kuljettajamme rapsytteli sytkaria, jotta yhteentormayksilta nailla kahdensuuntaisilla yksilla kiskoilla valtyttaisiin.

Edellisten lisaksi Battambangin seikkailuihin kuului Pian ottama kambodzalainen kasvohoito, johon kuului nelja erilaista naamiota, jonkinsortin hiomakone ja sahkoshokkeja. Hoidon toimivuudesta on paha menna sanomaan, mutta sen jalkeen ainakin alahuuli on nykinyt tasaiseen tahtiin.

Viimeisena iltana Battambangissa jouduimme olosuhteiden pakosta aterioimaan jossain ylihinnoitellussa ranskalaistyylisessa turistiravintolassa kera rikkaiden jenkkituristien, jotka kammoksuivat yli kaiken squattivessassa asioimista ja pitivat erasta kaveriaan, joka sellaisessa oli kaynyt, rohkeana. Hatunnosto heikalaisille, koska mikas vessa se sielta ravintolan peranurkastakin loytyi, kuin takalainen reika lattiassa. Toivotaan heille pitkaa ummetusta ja mittavaa virtsarakkoa! Ravintolasta kuittasimme matkaamme ihkaoikean ja kauan odotetun turistiripulin. Mitas siita seurasikaan, no monta viihtyisaa hotellipaivaa Siem Reapissa. Siita seuraavassa!